Monday, 13 March 2017

Mietteitä Tom of Finland elokuvasta

Olimme katsomassa Tom of Finland elokuvaa ja musikaalia, joten päätin kirjoittaa meidän mielipiteemme kyseisistä teoksista.
Molemmat olivat elämänkerrallisia tarinoita Touko Laaksosesta, josta tuli Tom of Finland; homo pornografinen taiteilija ja myöhemmin seksuaalisen tasa-arvon vapaustaistelija.


Yllättävää kyllä, monet trailerin repliikeistä eivät päätyneet elokuvaan vaan olivat editoitu pois.
Kummallista, koska kohtaukset ovat mielestäni eheämpiä trailerissa.

Aloitetaas elokuvasta, koska kävimme katsomassa sen ensiksi. 
Tom of Finland (ohj. Dome Karukoski) oli hyvin perinteinen suomi draama. Tarinan keskittyi pääasiallisesti hyvin synkkiin ja vakaviin aiheisiin mikä luonnollisesti loi yleisestä tunnelmasta melko painostavan. Tämä on toki ymmärretävää kun kyseessä on dramatisoitu elämänkerta. Toimivaa, mutta suomi draama ei ole mitään henkilökohtaista herkkuamme.
Elokuva alkaa jatkosodan lopusta. Yllätykseksemme, armeija osuus kuitenkin oli ohi melko pian, vaikka se oli tietääksemme merkittävä aikakusi Toukon elämässä.
Toukon status sotaveteraanina paikoin pilkahtelee tarinassa, mutta ehkä me olisimme halunneet keskittyä aiheeseen hieman enemmän.
Tom of Finland sisälsi luonnollisesti paljon suutelua, seksiä ja erotiikkaa. Ymmärrettävää. Luulimme monesti Toukon tulevan pahoinpidellyksi useammin kuin kerran, mutta olimme iloisesti yllättyneitä kun uhkaamuksia ei lunastettu. Sanotaan vaikka että sen ajan Suomi ei ehkä ollut kaikkein vapaamielisin paikka.
Elokuvassa oli myös joitain kohtauksia, joiden olemassa olo oli vähintäänkin kyseenalaistettavaa. Ei mitään ihmeellistä, mutta opiskelijalle/ammattilaiselle ne olivat hieman hämmentäviä kokonaisuuksia. 

Elokuvaa oli vaikea seurata. Rakenne oli omituinen, miltei poeettinen. Outo valinta, kun miettii elokuvan muita osa-alueita. Esimerkiksi elokuvaus oli hyvin tavanomaista muutamia helmiä lukuunottamatta. Täten poeettinen tarinankerronta ei tukenut mielestämme elokuvan tyylilajia. Ajan kuluminen oli erittäin vaikeaa seurattavaa ja suurinosa merkittävästä informaatiosta tuotiin esille vain dialogitasolla. Tätä tulisi välttää kaikin keinoin, vaikka se onkin suomi-elokuvan synti.
Dialogista pitää sanoa, että Turun murteen olemattomuus oli häiritsevää sivuhahmojen kohdalla. Toukolle ja Kaijalle oli uskottava selitys, koska he olivat opettajien lapsia.

Jälleen ymmärretävää tietenkin ja voin kertoa täsmälleen miksi. 
Repliikit ovat näyttelijän vaikein ja tärkein osa näyttelijäntyötä. Ottaen huomioon, miten moneen eri osa-alueeseen näyttelijän pitää keskittyä; uusi, erikoinen murre ei helpota suoritusta.
Ohjaaja usein jättää tarinan kannalta epäoleelliset kohdat taka-alalle helpottaakseen näyttelijän työtä. Ilmaisu ja reaktiot ovat kuitenkin paljon tärkeämpiä.

"Turkulaisina" on kuitenkin myönnettävä, että petyimme kauniin murteen puutteeseen elokuvassa.


Touko (näyttelijä Pekka Strang)
(screenshot from trailer)

Puvustus oli loistavaa. Rehellisesti sanottuna Kaijan (Toukon sisko) muoti oli paras tapa kertoa ajan kulumista. Hänen 70-80-luvun cliché vaatteet olivat nappisuoritus. Kaijan hahmo oli erittäin uskottava ja konflikti Toukon kanssa oli erityisen realistinen.
Mielestämme Touko oli hieman liian maskuliininen ja Nipa puolestaan liian feminiininen. Elokuvien "modernit homosuhderoolit" ovat konventioita, mutta ottaen huomioon tapahtumapaikan; 60-70-luvun takapajuinen Suomi. Ehkäpä ei ihan 100% uskottavaa.

Näyttelijävalinnat olivat puolestaan hyviä. Erityisesti Kake oli ilmiöimäinen. Hänen virnistyksensä poliisin fetishi nahka-asussa oli täysin vailla vertaa. Tämä sai meidät hymyilemään joka kerta.


Kaija (näyttelijä Jessica Grabowsky)
(screenshot from trailer)


"Nipa" (näyttelijä Lauri Tikkanen)
(screenshot from trailer)

Loppujen lopuksi liian suomalaista meidän makuumme. Tämä ei kuitenkaan tee huonoa elokuvaa, jota ei pitäisi tukea. 
Ehdottomasti ei. Näin tärkeää elokuvaa tulisi jokaisen suomalaisen tukea. Touko Laaksonen on arvostettu sotaveteraani, enemmän kuin vanhat konservatiivit haluisivat niin myöntää.

Upea elokuva edustamaan Suomi 100 synttärivuotta 
ja tasa-arvoisen avioliiton laillistamista!

Kiitos lukemisesta!
Jatkan postausta toisessa osassa, jossa käsittelen musikaalia ja teen johtopäätökset molemmista. 

(Mikäli luet postausta tulevaisuudessa. 
13.3.2017 Tom of Finland pyörii lähimmässä Finnkinossa.)

-'Lar

No comments:

Post a Comment

Thank you for reading and commenting :) It makes us happy!